Painoindeksiperusteinen luokitus ei ennusta anoreksian vaikeusastetta

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/erv.2508/abstract;jsessionid=079A78FA8E75FD59436CDA4C824FB68A.f04t03

Portugalilainen ryhmä testasi yhdysvaltalaisen psykiatrisen tautiluokituksen DSM-5:n painoindeksiin perustuvan vaikeusasteluokittelun yhtäpitävyyttä muihin mittareihin verrattuna. 193 anoreksiasta kärsivää naista ja miestä arvioitiin eri kriteereillä. Anoreksian diagnoosi tehtiin DSM-5 kriteeristöllä, ja laajaa EDE-Q -mittaristoa (Eating Disorder Examination – Questionnaire; Fairburn&Beglin 1994) oireikyselyineen ja yleisine arviointiasteikoineen käytettiin syömishäiriön psykopatologian arvioinnissa.

DSM-5 -vaikeusluokituksen mukaan lievästä anoreksiasta (BMI≥17.0) kärsi 73 (36.3%) potilasta, kohtalaisesta anoreksiasta (BMI 16–16.99) 40 (19.9%) potilasta, vaikeasta anoreksiasta (BMI 15–15.99) 30 (14.9%) potilasta ja erittäin vaikeasta (BMI<15) 58 (28.9%) potilasta. Painoindeksin mukaisissa vaikeusasteluokissa ei kuitenkaan esiintynyt minkäänlaisia tilastollisia eroja psykopatologiassa tai syömishäiriökäyttäytymisoireiden tiheydessä, sukupuolessa tai ikäjakaumassa.

Painoindeksin perusteella ei siis pystytty anoreksian kliinistä vaikeusastetta ennustamaan. Tämä lieneekin monelle tuttua; paino ei määritä pään sisältöä. Jokohan hoidon tarpeellisuuden päättämisestä painoindeksin perustella voitaisiin pikkuhiljaa luopua?

Machado et al. European Eating Disorders Review 2017;25(3):221–23.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *