Puuha kuin puuha? – Aktiviteetit vähensivät ruokailun jälkeisiä oireita osastohoidetuilla anoreksiapotilailla

https://jeatdisord.biomedcentral.com/articles/10.1186/s40337-016-0098-y

Lontoolaiset kollegat tutkivat erilaisia aktiviteetteja aterian jälkeisten psyykkisten oireiden helpottamisessa anoreksian takia osastohoidetuilla aikuispotilailla. Aktiviteetteina aterian jälkeen käytettiin Tetristä (visuospatiaalista tehtävää), Quiziä (sanallista tehtävää) ja Braillea (tuntoaistiin perustuvaa aakkosten erottelutehtävää), lisäksi kontrollitehtävänä oli hiljaa paikoillaan istuminen. Potilaat saivat satunnaisen tehtävän 12 aterian jälkeen, joten jokainen tehtävä osui kohdalle aina kolme kertaa.

25 aikuispotilasta suoritti tehtävän jokaisen 12 aterian jälkeen, minkä jälkeen he vastasivat erilaisiin kysymyksiin koskien positiivisia ja negatiivisia tunteita, niiden muutosta sekä häiritsevien syömishäiriöajatusten ja mielikuvien määrää. Kaikki kolme aktiviteettia vähensivät tilastollisesti merkitsevästi negatiivisia tunteita verrattuna paikoillaan istumiseen. Positiiviset tunteet lisääntyivät merkitsevästi Tetriksen ja Braillen avulla verrattuna istumiseen. Häiritsevät ajatukset ja mielikuvat olivat merkitsevästi vähäisempiä kaikkien kolmen aktiviteetin avulla. Parhaiten niitä vähensi tuntoaistiin perustuva Braille ja vähiten sanallinen Quiz.

Vaikka kaikki aktiviteetit näyttivätkin toimivan paremmin aterian jälkeisen ahdistuksen ja häiritsevien ajatusten hallinnassa kuin lepo, aktiviteetin laadullakin näytti olevan merkitystä. Tuntoaistiin perustuva tehtävä oli tehokkain häiritsevien mielikuvien torjunnassa, kun taas sanallinen tehtävä vähensi parhaiten negatiivisia tunteita. Aterian jälkeinen ahdistus on monitekijäinen asia, jonka mekanismeja kannattaisi selvittää tarkemmin sopivimpien harhautuskeinojen löytämiseksi.

Aterian jälkeiset aktiviteetit voivat hyvinkin helpottaa potilaiden oloa ja parantaa kokemusta osastohoidosta edistäen siten hoitoon sitoutumista ja sen onnistumista.

Griffiths et al. Journal of Eating Disorders 2016;4:9.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *