Suositukset skitsofreniapotilaiden kuntoutuksen kehittämiseksi

Esa Nordlingin väitöskirjatutkimuksen ‘Ruvettiin pitämään ihmisenä’ mukaan kuntoutuksen tarve säilyy tai palautuu, jos kuntoutuksella ei ole riittävää jatkuvuutta. Tutkimuksen potilasseuranta-aika oli keskimäärin 9,6 vuotta. Tutkimustulosten perusteella voitiin antaa 14 suositusta skitsofreniapotilaiden kuntoutuksen kehittämiseksi. Suositukset koskevat hoitojärjestelmää, potilasta ja hänen omaisiaan sekä hoito-ohjelmaa.

1) Hoitoa ja kuntoutusta ei pidä erottaa tiukasti toisistaan.

  • Kuntouttavia elementtejä on liitettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hoitoprosessiin.
  • Jokaisen psykiatriseen hoitojärjestelmään tulevan potilaan kohdalla on arvioitava kuntoutumisen tarvetta ja järjestettävä hoito sen mukaisesti.
  • Erilaisia vaihtoehtoja pitää olla tarpeeksi.
  • Näin ehkäistään kroonistumista ja tuetaan elämänotteen säilymistä.

2) Psykiatrista hoitotyötä tekevien koulutukseen on lisättävä kuntoutukseen liittyvien ammatillisten valmiuksien opettamista.

  • Työssä olevalle hoitohenkilöstölle on järjestettävä ammatillisena jatkokoulutuksena kuntoutusmenetelmien kursseja.

3) Kuntoutustyön painopisteen siirtäminen avohoitoon on potilaan kuntoutuksen jatkumisen kannalta tärkeää.

  • Avohoidossa tarvitaan kuntoutusohjausta, kotikuntoutusta, ryhmämuotoisia kuntoutusinterventioita sekä supportiivisia yksilöterapiasuhteita, joiden teoreettiset viitekehykset painottuvat kognitiivisen psykoterapian suuntaan.
  • Myös erilaiset menetelmäkeskeiset terapiat, kuten ratkaisukeskeinen terapia ja NLP-terapia ovat suositeltavia.
  • Monipuolisten toiminnallisten mahdollisuuksien kehittäminen avohoitoon on tarpeen.
  • Kuntoutujat tarvitsevat päivätoiminnan lisäksi mielekästä työtä.

4) Kuntoutus- ja asumispalvelut vaativat jatkuvaa kehittämistä ja seurantaa.

  • Tämän vuoksi näiden palveluiden kehittämiseen on luotava alueelliset puitteet niin, että yksityisten palvelutuottajien ja julkisen sektorin palvelut täydentävät toisiaan.
  • Asumispalveluiden laadun takaamiseksi on kehitettävä laatukriteerit niin, että asumisen taso, kuntoutushenkilöstön määrä ja osaamisen taso sekä yhteisöasumisen toiminnan määrä ja laatu ovat riittävän korkeita.

5) Ns. pyöröovipotilaiden hoitoa ja kuntoutusta varten on perustettava erillisiä kokeiluprojekteja, joissa haetaan heille apua tuovia toimintamalleja.

  • Samoin sairaalahoitojen sopiminen ennakoidusti lyhyiden kuntoutusjaksojen avulla luo turvallisuutta ja tunnetta huolenpidosta.
  • Pitkän aikavälin kuluessa tästä on myös vähäisten resurssien mielekkään käytön suhteen hyötyä.

6) Potilaiden psyykenlääkityksen laiminlyönnin ehkäisyyn on kiinnitettävä erityishuomiota.

  • Potilaiden valistamista lääkityksen merkityksestä psyykkisen voinnin ja hyvinvoinnin kannalta on lisättävä.
  • Potilaille on annettava tietoa lääkityksen terapeuttisista vaikutuksista, mutta myös sivuvaikutuksista.
  • Tarpeen mukaan kuntoutujille on järjestettävä lääkitykseen liittyvää koulutusta.
  • Kuntoutujien omia kokemuksia lääkityksestään on otettava huomioon, kun vaikutuksia kontrolloidaan ja niistä keskustellaan.

7) Kuntoutujia on tuettava ja integroitava normaaliharrastusten piiriin.

  • Tällaisia ovat esimerkiksi liikunnalliset ryhmät, taide- ja musiikkiryhmät sekä erilaiset opiskeluryhmät.
  • Kansalais- ja työväenopistot ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita.

8) Potilaiden omaisille annettavaa ammatillista ja henkistä tukea on lisättävä huomattavasti.

  • Kotikäynnit, psykoedukatiiviset omaisryhmät, omaisten päivät ja yhteistyö omaisyhdistysten kanssa ovat tärkeitä kehittämiskohteita.

9) Kuntoutujan tullessa vastuutasojärjestelmään tai muuhun kuntouttavaan ohjelmaan on kiinnitettävä erityistä huomiota tulovaiheeseen.

  • Alkuvaiheessa on luotava motivoiva ilmapiiri niin, että kuntoutuja uskaltaa osallistua ja voi saada onnistumiskokemuksia.
  • Tämä edellyttää joidenkin kohdalla enemmän ja pitempään jatkuvaa tukea kuin toisten kohdalla.
  • Hoito-ohjelman alkuvaiheen vaatimustasoa on joustavasti muokattava kuntoutujan resurssien mukaan.

10) Potilaiden hoito- ja kuntoutustavoitteiden kirjaamiskäytännöt vaativat tehostamista.

  • Sitoutumisen kannalta on tärkeää, että potilas itse määrittelee tavoitteitaan yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa.
  • Potilaan kanssa tehtävä hoitosuunnitelma on saatava sellaiseksi, että tavoitteiden saavuttaminen sen avulla on mahdollista.
  • Tarvittaessa tavoitteiden toteutumisen kannalta keskeiset henkilöt on kutsuttava mukaan hoidon suunnitteluun.

11) Jokaisen uuden kuntoutusohjelmaan tulevan potilaan kognitiivisten taitojen ja kykyjen profiili on selvitettävä.

  • Tämä edellyttää myös neuropsykologisten tutkimusten tekemistä.

12) Niille potilaille, joille vastuutasojärjestelmä on liian vaativa ohjelma, on luotava vaatimustasoltaan helpompia ohjelmia.

  • Pysyvää laitossijoitusta ei pidä hyväksyä yhdenkään potilaan tavoitteeksi.

13) Potilaiden väkivaltaisen käyttäytymisen ehkäisemiseksi on tarpeen kehittää aggressiivisuuden hallinta- ohjelmia.

  • Näitä ohjelmia tarvitaan sekä avohoidossa että sairaalahoidossa.

14) Skitsofreniapotilaiden hyvinvointiin liittyvien vaihteluiden ja muutosten selvittämiseksi on perustettava tutkimushanke, missä pitkittäistutkimuksen avulla seurataan yksilötasolla tapahtuvia hyvinvointimuutoksia ja selvitetään muutoksiin vaikuttavia tekijöitä.

Teksti:

Kaisa Nyberg

Lähde:

Nordling, E. Ruvettiin pitämään ihmisenä – Vastuutasojärjestelmässä kuntoutettujen skitsofreniapotilaiden kuntoutumisreitit, hoitopalveluiden käyttö ja psykososiaalinen hyvinvointi. 2007.

Väitöskirja on julkaistu myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 639, Tampereen yliopisto 2007. http://acta.uta.fi.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *