Kuntoutuminen ei ole paranemista, oireettomuutta tai kaikkien elämän ongelmien loppumista, vaan mahdollisimman hyvän elämän elämistä (Koskisuu 2004).

Skitsofreniaan sairastunut Patricia Deegan kuvaa koskettavasti, kuinka hän oli taistellut ja pinnistänyt voimansa äärimmilleen päästäkseen sairaalahoidosta oppitunnille. Omasta mielestään hyvää tarkoittava opettaja oli todennut Deeganin näyttävän kauhealta ja lähettänyt hänet kotiin lepäämään. Tämän seurauksena Patricia antoi periksi ja raahautui kotiin, jossa tuijotti seuraavat yhdeksän kuukautta nikotiinin kellastamaa seinää. Deegan kysyy varsin aiheellisesti, miksi psykiatrisessa sairaanhoidossa kiinnitetään usein huomio sairastuneen haavoittuvuuteen eikä niihin voimavaroihin, joita hänellä on haavoittuvuudesta huolimatta? (Deegan, 2006).

Oirekeskeisyydestä kohti omia tavoitteita

Elämän arkisten ongelmien patologisointi ja sairastuneen uhriuttaminen on Rappin ja Goschan (2006) mukaan este kuntoutumiselle. Kenenkään elämä ei ole täysin ongelmatonta. Sen sijaan, että näemme elämän arkiset ongelmat patologisina sairauden oireina, tulisi keskittyä pohtimaan kuinka navigoimme vaikeuksien läpi ja autamme palvelunkäyttäjiä saavuttamaan elämässään niitä asioita joita he haluavat. Kuntoutuminen ei tarkoita kaikkien oireiden häviämistä, täydellistä itsenäisyyttä eikä sitä, että ettei mielenterveyspalveluja enää tarvita. Elämä voi kuitenkin olla hyvää ja tyydyttävää sairaudesta huolimatta. (Rapp ja Goscha 2006, 3-16)

Kuntoutusorientoitunut työ tukee suoriutumisen paranemista

Koskisuun (2004) mukaan kuntoutumisorientoituneissa palveluissa toiminta-ajatus kuvastaa kuntoutuksen tuloksellisuutta. Palvelun laatukriteerit määräytyvät ensisijaisesti palvelun tavoitteen eikä muodon mukaan.

Jokaisen palvelun tulisi tukea palvelunkäyttäjän suoriutumisen paranemista, mikä taas edellyttää sitä, että toiminnan tavoitteet ja tehtävät määritellään selkeästi. Tuloksellisuuden mittaamisessa käytetään kuntoutujien kannalta olennaisia mittareita ja palveluille on määritelty tavoitteet, toteuttamistavat ja sisältö.

Arvioinnin pohjaksi kerätään systemaattisesti tietoa ja osallistujien tavoitteiden saavuttamisesta raportoidaan. Palveluohjaus kuuluu jokaiselle palvelunkäyttäjälle ja toiminnan suunnittelua ohjaa palvelunkäyttäjän tavoitteiden saavuttamisen tuloksellisuus.

Hoidolle on voitava kääntää myös selkänsä

Rissanen (2007) puhuu hoitoriippuvuudesta, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa hoidosta ja kuntoutuksesta itsestään tulee päämääriä ja elämän keskeinen sisältö, eikä keino elää elämää. Hyvärin mukaan (2007) Onnistuneelle hoidolle on voitava kääntää selkänsä. Vahva hoitomyönteisyys voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa hoidosta on vaikea irtautua. Hoito ja kuntoutus voivat pahimmillaan ehkäistä itsenäistymistä, itsensä toteuttamista ja autonomiaa. (Hyväri 2007).

Teksti:

Kaisa Nyberg

Lähteet:

Deegan, P. Esipuhe. Teoksessa Rapp C. & Goscha R. The Strength Modell. 2006. Hyväri, S. Jälkisanat. Teoksessa Rissanen P. Skitsofreniasta kuntoutuminen. 2007. Koskisuu, J. Eri teitä perille: mitä mielenterveyskuntoutus on? 2004. Rapp C .& Goscha R, The Strength Modell. 2006. Rissanen, P. Skitsofreniasta kuntoutuminen. 2007.

Jaa

https://www.livingskills.fi/kuntoutuminen-on-hyvan-elaman-elamista/